Alueidenkäytön lainsäädännön uudistukset etenevät vaiheissa
Alueidenkäytön lainsäädännön uudistus etenee kahdessa vaiheessa. Alueidenkäyttölain uudistusta valmisteli työryhmä, jonka ympäristöministeriö nimesi marraskuussa 2023, ja jonka toimikausi kesti syyskuuhun 2024. Lausuntokierrosten tarkka aika on määrä ilmoittaa helmikuun loppuun mennessä, ja eduskunnan on määrä käsitellä laki kevään 2025 aikana.
Kaavojen toteuttamisen, maapolitiikan ja katujen kunnossapidon säädösten uudistusta valmistelee toinen työryhmä, jonka ympäristöministeriö nimesi joulukuussa 2023 ja jonka toimikausi kestää 1,5 vuotta. Säännöksiä edellä mainituista aiheista on sekä maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) että katujen ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetussa laissa (669/1978, kunnossapitolaki). Työryhmän on määrä saada luonnoksensa valmiiksi syksyllä 2025, ja eduskunnan käsiteltäväksi uudistukset tulisivat näillä näkymin vuoden 2026 alussa.
Tuleva yhdyskuntakehittämislaki sisältää kunnan maapolitiikan ja kaavojen toteuttamisen edistämisen asioita, ja yhdyskuntarakentamislaki kattaa muun muassa kuntien vastuulle kuuluvat kunnossa- ja puhtaanapitoasiat. Jätämme nämä lait toistaiseksi tarkastelumme ulkopuolelle.
Alueidenkäyttölain muutokset
Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan alueidenkäyttölain tavoitteena on muun muassa:
- varmistaa maankäyttöä ja rakentamista koskevan lainsäädännön yhteensopivuus,
- sitoutua siihen, ettei kaavatasojen määrä kasva ja
- keventää maakuntakaavan yksityiskohtaisuutta osana maankäytön suunnittelujärjestelmää.
Alueidenkäyttölaissa olisi jatkossakin kolme kaavatasoa: maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Näistä maakuntakaava muuttuisi entistä yleispiirteisemmäksi strategiseksi ja periaatteelliseksi dokumentiksi. Pääsääntönä olisi, että yleisempi kaavataso ohjaisi tarkempia tasoja, kuten ennenkin, mutta tästä pääsäännöstä olisi joissain tapauksissa mahdollista myös poiketa. Uudessa alueidenkäyttölain ehdotuksessa maanomistajalla on oikeus tehdä kaavoitusta koskevia aloitteita ja pyytää mahdollisuutta laatia kaavaehdotuksia kunnan ohjauksessa. Lisäksi kaavojen sisältövaatimuksiin on näillä näkymin tulossa merkittävä määrä erityisesti kestävyyteen liittyviä vaatimuksia: kaavoituksessa olisi eksplisiittisesti huomioitava ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen.
Lakiuudistuksista käydyn keskustelun ja esimerkiksi alueidenkäyttölakiin annettujen kommenttien perusteella vaikuttaa siltä, että erityisesti kuntatasolla on oltu huolestuneita erityisesti epämääräisiksi tai yleisiksi koetuista vaatimuksista esimerkiksi ilmastonmuutoksen huomioimisessa ja luonnon monimuotoisuuden vaalimisessa. Maakuntien liiton lausunnossa on kiinnitetty huomiota myös siihen, miten maakuntakaavan ja kuntien yhteisen yleiskaavan välinen suhde vaikuttaisi rikkovan kaavahierarkiaa. Verrattuna vanhaan alueidenkäyttölakiin kuntalaisten aloiteoikeusmahdollisuudet myös kasvaisivat. Kunnissa on oltu huolissaan erityisesti aloitteisiin liittyvän monijäsenisen toimielimen vaatimuksesta. Kuntaliitto katsoo, että jokaisen vähämerkityksisenkin aloitteen käsittely monijäsenisessä toimielimessä kuormittaisi hallintoa, kasvattaisi kustannuksia ja hidastaisi päätöksentekoa erityisesti suurissa kunnissa, joissa aloitteita on odotettavissa runsaasti.
Tuuli- ja aurinkovoimarakentamisen uudistuksissa tulisi taata tuulivoimapotentiaalin riittävä hyödyntäminen
Tuulivoima- ja aurinkovoimarakentamisessa voitaisiin jatkossa käyttää suoraan yleiskaavaa voimaloiden rakentamisluvan perusteena tietyillä ehdoilla. Lisäksi syksyn aikana hallituksessa väiteltiin erityisesti tuulivoimaloiden etäisyyksistä asuinrakennuksiin. Tämänhetkisessä luonnoksessa esitetään, että etäisyyksistä voitaisiin määrätä tarkemmin asetuksissa. Elinkeinoelämän keskusliiton palautteessa tuulivoimarakentamisen etäisyyksistä asutukseen esitettiin seuraavasti:
Lakiin ehdotetaan uutta säännöstä tuulivoimalan riittävästä etäisyydestä asutukseen sekä tähän liittyvää asetuksenantovaltuutusta. Tuulivoiman etäisyyssääntöjen asetuksenantovaltuutus ei ole perusteltu, mikäli tavoitteena on säätää tuulivoimalle keinotekoiset etäisyyssäännöt, jotka eivät pohjaudu vaikutuksiin.
Olemme samaa mieltä EK:n antaman lausunnon kanssa. Hallitusohjelman alueidenkäyttölakia koskevaan liitteeseen on kirjattu, että tuulivoiman toimintaedellytyksiä kehitettäisiin sähköntuotannon lisäystarpeesta huolehtien. Samanaikaisesti hallitusohjelmaan kirjatut ehdotukset YVA-rajan laskemisesta sekä etäisyyssääntöjen määrittelystä vaikuttaisivat olevan suorassa ristiriidassa sähköntuotannon lisäystarpeen kanssa. Suomessa jo olemassa olevat vakiintuneet, tieteeseen perustuvat mallintamiskäytännöt mahdollistavat jo sen, että riittävä etäisyys määritellään tapauskohtaisesti ja että kunnat voivat edellyttää YVA-prosessia tapauksissa, joissa tuulivoiman pääasiallisista vaikutuksista – melusta ja välkkeestä – voidaan naapurisuhdelain nojalla olevan mahdollisesti aiheutuvan potentiaalista haittaa silloinkin, kun vaikutustenarvioinnin raja ei hankkeen turbiinimäärän tai kokonaistuotannon vuoksi ylittyisi.
Ympäristöministeriön tilaamassa, FCG:n tekemässä arviointiraportissa tarkastellaan etäisyyssäännösten vaikutuksia potentiaaliseen tuulivoimarakentamiseen. Erityisesti suurimmilla 1500 metrin etäisyyksillä, tuulivoimarakentamisen potentiaali tippuisi lähes nollaan. Raportissa todetaan, että lyhyimmillä 800 ja 1000 metrin vähimmäisetäisyysvaatimuksilla, sähköntuotannon lisäystarpeiden tyydyttäminen ennusteiden edellyttämällä tavalla olisi todennäköisesti mahdollista. Samalla mainitaan, että suuremmilla etäisyysvaatimuksilla potentiaaliset paikat loppuisivat jo lähivuosina Etelä, Itä- ja Keski-Suomessa.
Tuulivoiman potentiaalisten rakennuskohteiden lisäksi etäisyysvaatimuksilla on vaikutus tuulivoiman kannattavuuteen, jos etäisyyksien takia tuulivoimaloita on rakennettava kauas kulutuksesta ja teollisuudesta siirtohäviöiden ja rakennuskustannusten kasvaessa.
Ratkaisuna voisi olla kokonaiskorkeuden kerrannaisiin perustuva sääntely, joka ottaisi automaattisesti huomioon alati suurenevien tuulivoimaloiden melunvaimennuksen ja maisemavaikutukset. Jos kokonaiskerroin asetetaan liian korkeaksi, potentiaalisten tuulivoima-alueiden määrä supistuu raportin mukaan niin pieneksi, ettei sähköntuotannon lisäystarvetta pystytä varmistamaan.
Asiantuntijat
Elias Lahtinen
MICL
elias@dgefinland.fi
– Ympäristöalan lakiasiain
neuvonta
– Luvitus ja YVA
– Vesialueet
